Selataan kategoriaa

Colors By Llarowe

Väliinputoajat

Kesän kynsikuvasaldo jäi melko säälittäväksi, ei sillä etten olisi kaikenlaisia koristeluja kokeillut. En vain saanut aikaiseksi ottaa yritelmistä kuvia, tai sitten otokset eivät onnistuneet, tai milloin mitäkin syytä löytyi. Muutamat sentään sain julkaistua instagramissa, jota käytin edelleen tässä vaiheessa pääväylänä esitellessäni ujosti tuotoksiani.
Halusin kokeilla tutkimaani smooshy nails -tekniikkaa. Suomennettuna sitä voisi kutsua leimasinmarmoroinniksi. Leimasimeen siis tiputellaan lakkaa muutamia pisaroita, ja painetaan sitten leimasin kynnelle. Kuviota voi halutessaan levittää hieman liikuttelemalla leimasinta kynnellä.
Mitään kummempaa ajatusta näissä ei ollut. Halusin myös kokeilla stamping decalsien tekoa. Itselläni ei siis tällä hetkellä vielä ollut läpinäkyvää leimasinta hallussa, jolloin pienten kuvioiden kohdistaminen haluttuun kohtaan luonnollisesti vaikeutui. Värimaailman päätettyäni valitsin leimat MoYou Londonin Artist 07 -laatasta, egyptiläistä henkeä kokonaisuuteen tavoitellen.
Aluslakan jälkeen lakkasin peukalon oletettavasti OPIn L.A.M.Billa, ja töpöttelin liukuvärjäykset keskisormeen ja nimettömään käyttäen L.A.M.Bin lisäksi Essien I’m Addictedia sekä ChG Liquid Leatheria. Etusormen smooshy kulki yllättäen akselilla (tadaa!) Leather – L.A.M.B – Addicted. (Joko vaikuttaa siltä, että alan toistaa itseäni?) Ei, vaan siltä että tuossa vaiheessa kaivattiin kovasti massiivista laajennusta allekirjoittaneen purkkiarmeijaan… Pikkusormen smooshyyn päätyi muistaakseni kultaisen karitsapalleron karvan lisäksi Barry M Mustard sekä OPI Where Did Suzi’s Man-go?.
Saatuani pohjat valmiiksi aloin väkertämään leimakuvioita. Nappasin kuvan leimasimelle, siistin teipillä ylimääräiset sotkut ja lakkasin päälle kerroksen kirkasta lakkaa. Annoin kuvion kuivahtaa rauhassa leimasimessa, ja kun DIY -siirtokuvio oli valmis, irrotin sen alustastaan pinseteillä varoen, ettei ohut palanen repeytyisi. Painelin kuvan haluttuun kohtaan ja sinetöin sen kiinni vielä yhdellä kerroksella top coatia. Etusormen kynnen sävymaailma jäi turhan synkäksi mustan noustessa valta-asemaan syöden kirkkaampien lakkojen väriä ja yritin korjata tilannetta lisäilemällä kullanvärisiä strasseja. Ei ehkä kaikkein parhaiten sopiva ratkaisu, mutta tähän oli tyytyminen. 💁
Värien sekamelskaa.
Midsommar, mittumaari, Ukon juhla. Yleisestä perinteestä juoda valtavasti Ukon maljoja (ts. vetää pää täyteen, koska ah – juhannus!) poiketen, meikäläinen väsäsi kynnet. Tietenkin pimeässä, puolisokeana haparoiden, koska se nyt sattui olemaan ainoa aika, jolloin elämä ei häirinnyt harrastuksia.

Aluslakkana on saattanut toimia Sally Hansen Diamond Strength (varmuutta ei ole, koska aika+muisti=blank). Gradientin tein käyttäen kolmea ihanuutta, Colors By Llarowen Oabtradia ja Oxenia, sekä suurta rakkauttani, piCture pOlishin Badassia ❤.

Liukuvärjäyksen lätkäisin päälle not-optional (!) top coatin, koska ajattelin viimein testata epämääräisiä eBaysta tilaamiani kynsivinyylejä. Lakkasin vinyylien päälle keskisormeen ja nimettömään Oabtradilla ja Badassilla saavuttaakseni efektin kuvion katoamisesta hämyisästi kotipesäänsä.

Värit jäivät jotenkin möykkyisiksi pohjavärien päälle, lakkaa oli ilmeisesti päässyt hieman reunojen alle vaikka olin yrittänyt huolellisesti painella vinyylin kiinni kynteen. Luultavasti meikkisienellä töpöttämällä pari ohutta kerrosta lopputulos olisi ollut siistimpi. 🙈

Yöllä kynsien valmistuessa en jaksanut enää raahata kuvausvaloja esille, kuvasin vain Snapchatiin kummallisen pätkän creepistä midsummer nailpornista, perushommia siis. Seuraavana päivänä lähdimme reissuun ja yritin autossa näpsiä kuvia, salamalla ja ilman. Lisäksi olin jättänyt reuhkani kotiin ja rohkeasti kokeillut toista villapaitaa, joka kaikesta ihanuudestaan ei toiminut täysin edeltäjänsä veroisesti toimessaan. No, näillä kuitenkin eleltiin juhannuksen läpi, tulipahan tehtyä jotain muuta kuin keiteltyä liemiä. (End of whining.)

 

Goddammit.

Vielä yhdet väliinputoajat tähän postaukseen: minulla-oli-selkeä-visio-mutta-se-katosi-matkan-varrella -kynnet.

Enemmittä löpinöittä (..?..): aluslakan jälkeen lakkasin kynnet nimetöntä ja peukaloa lukuunottamatta Avonin Iceberger White -valkoisella tulevaa drybrushia (a.k.a distressed) varten. Drybrush -tekniikassa sivellin pyyhitään lähes kuivaksi ja sillä sitten vedellään kynnelle sinne tänne viivoja. Joskus lopputulos näyttää ihan kivalta, joskus taas melko sotkuiselta. Tai kuten tapauksessani, ei oikein miltään.

Puolustukseksi on todettava, että halusin kokeilla Color Clubin Poptastic Pastel Neon Collectioniin kuuluvien Hot-Hot-Hot Pants, Under The Blacklight ja Disco’s Not Dead -lakkojen toimivuutta. Lakoissa itsessään ei siis mitään vikaa ollut, en vain osannut aavistaa etteivät värit näin vähäisenä määränä pääse erottumaan kunnolla taustastaan. Läheltä tarkasteltuna kynnet olivat itseasiassa ihan kivat, kuviin asti värit eivät päässeet toistumaan halutulla tavalla.

Jotta kynsissä olisi kuitenkin jotain särmää, lisäsin kuhunkin kaksi pyöreää sävytettyä niittiä (vaaleanpunainen ja keltainen, that’s right! 💪). Nimetön ja peukalo peittyivät Glam Polishin Peach Has Got It! -överiin; ensimmäinen kerros lakkaamalla, toinen töpöttelemällä, jotta saadaan glitterin kaikki potentiaali käytettyä. To the Maximum Level! 👊

Tuo kyseinen Glamin Ready… Set… GO! Collection on muuten sellainen kokoelma, jonka voisin kotiuttaa kokonaan, kyllähän nyt jokaisella tytöllä pitää Mario Kart -pelin kunniaksi lanseerattuja kynsilakkoja olla. 💅

Hädin tuskin erotettavaa kuviointia. Ja Glamia!

Hyvä Lukija, onnittelut mikäli jaksoit lukea tänne asti! 👏 Kyseessä oli kuitenkin kynsikoristeluita, joista ei loppujen lopuksi ollut edes mitään ihmeellistä kerrottavaa. Mutta minä sain kerrottua, Sinä sait luettua, nyt voimme hetken taas levätä. 👋








Seuraavassa postauksessa onkin luvassa jo jotain hieman erikoisempaa settiä.. 😏

 

Luurit korville ja ”Light Of The Seven” soimaan. 🎧

 

 

By /