Selataan kategoriaa

green

Tarina hotellista, kynsilakasta ja kourasta

Vaikka ajatus blogin kirjoittamisesta kiehtoikin, en ikinä kuvitellut oikeasti pystyväni kirjoittamaan sanaakaan omasta elämästäni. Ajattelin, että ei minulla ole aihetta sellaiseen, mikään ei ollut niin mielekästä, jotta voisin siitä kirjoittaa. Perheelleni suon yksityisyydensuojan eli ei, siitäkään aiheesta ei oikeastaan saisi mielenkiintoista tekstiä irti. Tarvitsin jotain, joka saisi minut hyppäämään rohkeasti uuteen. Jotta sukeltaisin syvään päähän.

Se lähti ihan pienestä sysäyksestä. Tuijottelin hotellihuoneen kylppärissä sormiani. Tarkemmin sanoen, tuijottelin kynsiäni. Olimme lähteneet ystäväni kanssa reissuun, tarkoituksena oli lähteä keikkaa katsomaan. Meikit ja hiukset olivat jo valmiina, musiikki pauhasi ja viini virtasi. Ilta ulkona oli jo hämärtynyt.

Ystäväni ojensi minulle jotain. Pienen pullon kynsilakkaa. Perässä seurasi purkki kimaltelevia strasseja sekä paperiarkki, jossa oli pikkuruisia kissan kuvia. Olin hämmentynyt. Olinhan toki aiemmin lakannut kynsiäni yhdellä värillä silloin tällöin, kuten monet muutkin. Antanut sitten niiden pikkuhiljaa kulua pois, sen kummemmin ajattelematta tarkemmin koko asiaa. Kyntenikin olivat heikossa kunnossa, töistä ja laiminlyönneistä johtuen. Lyhyet, liuskottuvat, heikot. Revityt kynsinauhat. Mitäpä niille olisi tehnyt?

Mutta tämä oli jotain uutta. Ystäväni selitti, että voisin leikata pienen kissan irti arkista, kastella sen vedellä ja siirtää kynnelle. Mitä? What kind of sorcery is this, pyöri mielessäni kun henkeä pidätellen yritin seurata saatuja neuvoja. Sain jotenkuten kynnet lakattua ja pari venyttelevää mustaa kisumirriä aseteltua kynsille. Häkeltyneenä lisäsin vielä muutaman strassin kisujen kaveriksi.

Siinä siis tuijottelin mietteliäänä lopputulosta kylppärissä. Kynsissäni oli jotain erikoista. Mikä oli tämä pieni kupliva tunne sisälläni? Pitkin iltaa katse eksyi yhä uudestaan kynsiini ja pieni huvittunut virne levisi kasvoilleni. Voisiko tämä olla jonkin uuden ja ihmeellisen alku? Mitä kaikkea tämä kerrassaan erikoinen harrastus voisikaan pitää sisällään? Tunsin, että minun täytyi saada tutustua lisää tähän kummalliseen tapaan koristella pikkuruisia kanvaaseja.

Seuraavalla viikolla lähetin ystävälleni kuvan. Olin viettänyt monta iltaa tutkien internetin syövereistä löytyviä kynsienkoristeluohjeita pää pyörällä. Sieltä kimmokkeen saaneena, puuhastelin inspiroituneena muutaman hassun kynsilakan kanssa ja olin NIIN ylpeä aikaansaannoksestani. Peukalo oli saanut mustan lakkapeitteen, nimettömän olin maalannut hailakalla kullan sävyllä, ja pikkurillissä loisti metallinhohtoinen vihreä. Etusormeen ja keskisormeen olin rohkeasti taiteillut liukuvärin kaikilla edellä mainituilla lakoilla (kovin montaa lakkaahan tuossa vaiheessa en omistanut).

Sotku oli hirveä, niin pöydillä kuin kynsinauhoillanikin. Lakoissa oli jotain ihmeellistä hilettä, joka ei millään tuntunut irtoavan mistään. Keittiön liesituulettimen lampun alla, vapisevin käsin, otin ensimmäisen hämärän kuvan kaameaan asentoon väännetystä kourastani. Mikään näistä epäkohdista ei minua kuitenkaan häirinnyt, tunnistin vain sen saman kuplivan onnellisen tunteen, jonka olin tuntenut ensimmäisen kerran hotellihuoneessa.

Kyllä. Tämä se oli. Kynsilakka. Nail polish. Nagellack. Ungolako. Körömlakk. Tuskin ystävänikään oli osannut aavistaa minkä oven avasi sisälläni, kun viattomasti ojensi minulle nuo välineet, jotka olivat ponnahduslauta kynsitaiteen ihmeelliseen maailmaan. Wonderland called Nail Polish.

Kompastellen on tultu ensimmäisistä vapisevin käsin toteutetuista kynsistä eteenpäin. Koko ajan uutta oppien ja jännittäviä aikoja eläen. Sukelsin todella sinne syvään päähän enkä aio lopettaa. Päinvastoin, olen löytänyt paikan mihin kuulun, inspiroivan ympäristön ja harrastuksen, jossa koen kehittyväni huimaa tahtia. Vielä on kuitenkin paljon opittavaa, ja kynsien ympärillä blogin kirjoitukset tulevatkin erittäin tiiviisti pyörimään.

Karmaiseva alku. Armollisena eleenä julkaisen muutaman otoksen lähtötilanteesta kuvakollaasina. Taitoa ja kynsiä vielä tässä vaiheessa oli kovin vähän, intoa kokeilla kaikkea uutta sen sijaan to infinity and beyond.
By /